Kriikunalehto ja syreenikuja

Satavuotiaat vanhat rouvat kaipaavat hoitoa.    Minulle tuo iloa istuttaa kasveja, joista minä ja jälkipolvet saamme ravintoa. Aivan kuten joku on sata vuotta sitten istuttanut omenapuita torppamme pihapiiriin. Omenapuut tuottavat edelleen hedelmää, mutta niitä ei ole leikattu ikiaikoihin ja liian tiheät kasvustot altistavat hauraat vanhat puut säätuhoille ja taudeille. Muumiotauti viihtyykin hyvin puissa. Viime kesänä arboristi kävi katsomassa puita ja lupasi tulla niitä hoitamaan, mutta jättikin sitten tulematta, niinpä puut ovat leikkaamatta meidänkin aikana jo toista vuotta. Talvella yhdestä katkesi iso oksa, joten jotain on tehtävä pikaisesti. Olen lukenut ja opiskellut paljon hedelmäpuiden leikkaamisesta - ja kas kummaa, siitäkin ollaan tavattoman montaa mieltä.  Ennen hedelmäpuita neuvottiin leikkaamaan vain kevättalvella, mutta nykyään monien suositus on tehdä se juhannuksen jälkeen. Keväällä tehtävät leikkaukset lisäävät kasvua, kesäleikkausten jälkeen esimerkiksi ns. vesivers

Olen istuttanut elämässäni aika monta (hedelmä)puuta. Niiden istuttamisesta pyörii valtavasti hyvin monenlaista neuvoa, joista osa on todella huonoja. Olen itsekin aikanaan kaivanut niitä kuution kokoisia kuoppia, jotka sitten täytetään hyvällä mullalla. Hiekkamaalla tämä ei välttämättä ole tuhoisaa, mutta jos näin toimii savimaalla, tulee kaivaneeksi puulleen vesihaudan.  Erehdysten ja onnistumisten kautta, sekä runsaasti kirjallisuutta lukemalla ja asiantuntijoita konsultoimalla tässä ovat tiivistetysti parhaat vinkkini puiden ja pensaiden istutukseen.  - Jättimäisten kuoppien sijaan hedelmäpuille kannattaa kaivaa laakea kuoppa ja istuttaa puut loivaan kumpuun. Hedelmäpuut ja ylipäätään hyvin harvat puut ja pensaat eivät siedä seisovaa vettä juuristollaan.  - Mullan kannattaa olla mahdollisimman lähellä ympäröivää puutarhamaata - jos se on siis hyvin savista, parasta on sekoitaa  karkeaa hiekkaa, biohiiltä ja hieman kompostia tai palanutta hevosenlantaa saveen.  - Oikea istutussyvyys

Hongiston taimiston lajike "Pilvi" kukkii jo seuraavana kesänä istutuksesta. Tässä kohtaa mietin vielä olenko saanut oikean lajikkeen, mutta pikkuhiljaa kukka on muuttunut hennon vaaleanpunaiseksi. Rakastan syreenejä ja syreenikuja oli ensimmäisiä asioita, joita aloin istuttaa torpan ostettuamme. Vasta myöhemmin tajusin, että lapsuudenkodissanihan oli syreenikuja, siinä määrin kuin se pienellä tontilla nyt oli edes mahdollinen.  Torpan tontilla oli entuudestaan ikihanaa vanhaa pihasyreeniä, mutta keräilijäluonteena haluan kaikkia mahdollisia lajikkeita mahdollisimman pitkään kukkivana kokonaisuutena. Toistaiseksi syreenikujan lajikkeina ovat pihasyreenin ohella unkarinsyreenit ja puistosyreeni Ainola, isabellansyreenit, koreansyreeni, Moskovan kaunotar, likusterisyreeni, Aucubaefolia, Mme Lemoine ja Hongiston taimiston lajikkeet Pilvi, Roihuvuori ja Roosa.  Kujaan mahtuu vielä muutama syreeni, mutta aloin jo pohtia, pitäisikö tehdä toinenkin kuja toiseen kohtaan tonttia - si

Lähtökohta oli lupiineja kasvava ryteikkö Kriikunalehto ja syreenikuja on blogi, jossa innokas harrastajapuutarhuri ihmettelee valtavan haasteensa edessä ekologisen puutarhanhoidon suuntauksia ja kirjaa onnistumisia ja epäonnistumisia. Kaksi hehtaaria villiintynyttä maatilan pihapiiriä itäisellä Uudellamaalla pienen järven rannalla.  Ikävimpiä haasteita tuottavat osalle alasta levinneet komealupiinit ja maatiloille tyypilliset maahan jemmatut jätteet, joita tulee säännöllisesti vastaan. Pienempiä, mutta ihan mittavia haasteitakin riittää, kuten vankka savimaa, joka on osassa aluetta niin vahvaa, että siitä voisi tehdä keramiikkaa. Vaikka mitään sliipattua rikkaruohottomuutta en tavoittelekaan ja annan monien luonnonkasvien kasvaa, on juolavehnä aika viheliäinen kumppani. Ehkä löydän tavan tulla senkin kanssa toimeen. Puutarhahaaveeni ovat vähän suuruudenhulluja ja kehittyviä - pariin hehtaariin kun on tilaa haaveilla. Haluan kasvattaa paljon hyötykasveja kauniissa, mahdollisimman luonn